torstai 12. heinäkuuta 2018

Nirvana

Tahdon maalata paratiisin, joka aukeaa silmien eteen, jotka kuuluvat rakkaimmalleni. Ojentaa hänelle vanhan ja ruosteisen avaimen, jota olen kantanut kaulallani. Johdattaa hänet villiköynnösten peittämän portin luokse, mihin pääsee kulkemalla kiemuraista polkua sammalmetsän läpi. Ovi on hirvittävän raskas ja lukossa sisäpuolelta niin pitkään, kunnes muinainen taika raukeaa. Taian raukeamiseen tarvitsen erään tietyn ihmisen kättä, mutta en voi kertoa enempää. Minun on mentävä pian ennen kuin hän huomaa. Katsos, kun olen luvannut sisarelleni, etten jätä häntä enää. Hän on hyvin omistushaluinen, eikä pidä muukalaisista - saatika sitten miehistä tai rakastetuista. Mutta en minä pääse hänestä eroon. Usko minua, kun sanon, että hän tietää mistä naruista vetää. Nyt on jo kiire! Kerron toisen kerran siitä paikasta, mikä odottaa portin toisella puolella. Jos sitä nyt voi paikaksi kutsua..

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti