Oi marraspuu

hiljaisuus ei ole puhdasta äänettömyyttä
ajatukset halvaannuttava piippaus seuraa mukanani aamuin illoin
vaihtelevin ja päällekkäisin taajuuksin
kuulen sen jostain kaukaisuudesta tai päässäni, väliäkö hällä

syyllisyys, tuo näkymätön kannibaaliystäväiseni
mikä pervo!
se naulitsee aloilleen ja herkuttelee uhrillaan
tulee sisään sormenpäistä hekumoiden pään takaosiin
olen täydellinen alistujan roolissani
pysyn aloillani kuin ristiinnaulittu
kulutan mahdollisimman vähän energiaa
välillä vääntelehdin tuskissani hölmistynyt ilme kasvoillani
tunkkainen ilma, pölykerros verhoissa

katatonia saapuu puoleltapäivin
tunnen, kuinka selkäranka natisee ja vääntyy
kuin kovia kokenut, ylikasvanut, vanha puunrunko
ei se ole enää aikoihin tuottanut hedelmää

Olenko kuollut, kun näin martaana makaan?