Perattu

Olen niin ontto että se sattuu

Sisälmykseni on kaavittu ja revitty ulos juurineen

Jäljelle jätetty vain rujo, laho, kyvytön ja haluton, elävä kuollut

Minulla ei ole enää mitään sanottavaa

Lahjoitin sen pois

Aivan, noin vain

Sinä päivänä vanhenin varmaan kymmenillä vuosilla

Kun näytit minulle itseni

Niin, olen nahkiainen.

Savuna

Lehdet värisevät tuulessa kun astelen katuja hiostava musta vaate liimautuu kiinni ihooni hiuksetkin ovat hiestä ihan kosteat Päänahka kutiaa inhottavasti saaden minut epäilemään että siellä liikkuu pieniä hyönteisiä Lentomuurahaisia(!) Maailma palaa kerroksittain ja siinä on kolme kerrosta Me sinnitellään vielä ylimmässä kerroksessa mutta aistimme jo kuinka pian ensimmäinen ja toinen kerros tuhoutuvat ja jättävät jälkeensä vain tyhjyyden Se (tuli) tulee sisään hiljalleen ennen kuin huomaammekaan Ei voi olla täysin varma onko savua päässyt sisälle hengittäminen on vaikeaa mutta sehän voi olla harhaluulokin Alitajuntaan ei kannata luottaa ellei halua päätyä varhaiseläkkeelle Ensin tulee joka tapauksessa savu ja tunnetusti häkä on tappavaa Ehkä jos menisi johonkin sellaiseen piiloon mihin tuli ei kenties pääsisi Lopussa kiistellään vedestä ja kaappitilasta josko siellä olisi paremmassa turvassa voi opportunisteja kyllä löytyy mutta jokainen tietää sisimmässään että kaikki tulee tuhoutumaan ennen pitkää Siltä ei pääse pakoon vaikka kuinka kietoutuisi lähimmäisensä ympärille Ote hellittää viimeistään siinä vaiheessa kun hengitys salpautuu ja jokainen meistä katoaa kuin kaikki olisi ollut pelkkää unta