keskiviikko 23. elokuuta 2017

Polkupyörä

Joskus käy ilmeisesti niinkin, että saa jälkikäteen huomata olevansa viaton. Se ei kuitenkaan paljon lämmitä, kun on ehtinyt polkea itsensä niin maan rakoon, että siihen omaan arvottomuuteensa on alkanut uskoa. Vaikka eihän siitä itseään kai pitäisi likaiseksi tuntea, kun toinen on syöttänyt silmät/korvat täyteen valheita ja hyväksikäyttänyt allekirjoittaneen elämän henkilökohtaista helvettiä ja kaikkea siihen liittyvää psyykepaskaa. Eipähän tarvitse mennä itseensä ja kertoa totuutta, joka menee jotakuinkin näin: Vanha pyörä on aika heittää katuojaan, kun ei sitä raaski korjaamollakaan käyttää. Mitä suotta, kun meressä on paljon kaloja! Mutta eihän siitä olisi raaskinut luopua, ellei uusi olisi ollut jo kiikarissa.


Ehkä jo(t)ku(t) pelkää yksin jäämistä vielä minuakin epätoivoisemmin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti