perjantai 21. lokakuuta 2016

Crawling out and back in



Makaan yhä vuoteessa yövaatteisillani, kun kello näyttää yli kahtatoista. Syysloma antaa luvan tehdä niin. Kahvin tuoksu leviää kutsuvasti; avopuolisoni on keittänyt kahvia. Hironkin tassu pitäisi desinfioida ja voidella hunajavoiteella, jonka sain eläinlääkäristä kissan hypättyä kuumalle liedelle ja poltettua anturansa - pennulta energia ja mielenkiinto asioita kohtaan ei lopu kesken. Kiskon itseni väkisin ylös, ja menen kaatamaan kahvia itselleni. Syön leivän mauttomalla tuorejuustolla, kun ei parempaakaan ole tarjolla. Sitten muistan taas, että Thyroxin pitäisi ottaa tyhjään vatsaan, mutta koskaan en tee niin. Käyn nappaamassa sen kätköistäni ja kulautan alas veden kanssa. Otan halloween-aiheisen suklaakarkin ja imeskelen sitä samalla, kun hörpin kahvia.

Kello on viisi, kun olen viimein saanut itseni puettua. Ihmettelen, mihin se aika on taas oikein mennyt, kun en ole saanut oikeastaan mitään aikaiseksi; paitsi perusasiat, jotka normaalit ihmiset hoitavat tunnissa, tai pakon edessä vaikka puolessa. Minulla meni puoli tuntia kaulahuivin asetteluun, jotta saisin sen näyttämään huolettomalta (minulla kun on taipumusta laittaa kaulahuivit, ponnarit ja kengännauhatkin liian kireälle). Niiskutan koko ajan, sillä näin kylmien ilmojen tultua nenäni vuotaa kuin ränni - lakkaamatta. Minulla on varmaan jotain vikaa nenässäni, kun verenkiertokaan ei oikein toimi siinä, tai jostain syystä se on usein jääkylmä sisälläkin. Ehkä en ole ihminen laisinkaan.

Tekisi mieli mansikka-vaniljateetä, mutta nälkäkin olisi ja kauppaan pitäisi lähteä. Ei vaan yhtään kiinnostaisi lähteä sinne yksin. Liikuntaakin pitäisi ruveta harrastamaan useammin, kun se näin syksyn edettyä on jäänyt ihan taka-alalle. Koulu on hyvä tekosyy laiskottelulle vapaa-ajalla. Kaikki kannustavat ystävällisesti urheilemaan, ettei vaan kävisi niin, että jojolihon taas laihdutetut kilot takaisin, kun ruokakin on alkanut maittaa vähän liikaa taas. Aloitin viime viikonloppuna sentään sipsilakon pitkästä aikaa, vaikken sipsiä nyt useammin kuin kerran viikossa syökään. Parina päivänä olen tehnyt kyykkyjä, vaikka inhoankin sitä persevouhotusta, josta kyykkyintoilijat kohkaa. Ajattelin kuitenkin kokeilla, saisinko niin kuntoutettua myös oikuttelevaisia polviani ja tätä klonkkuselkää.


Olen yrittänyt pitkään saada kirjoitettua tänne, mutta kuten ehkä huomaakin, niin ajatuksia on ihan liikaa, enkä löydä punaista lankaa. Inspiraatiokin laskee kuin lehmän häntä. Eilen sitä meinasi olla, mutta hetken aikaa touhotettuani iski kauhea väsymys ja painuin peiton alle. Nukuin sitten iltaan asti. Siinä oli vähän ihmettelemistä kyllä, kun oli pilkkopimeää herätessä, vaikka piti vain vähän levätä. Öisin taas uni viipyilee jossakin ihan muualla kuin minun luonani. Ehkä se on kutsumaton vieras, eikä siksi saavu ajallaan. Välillä naapurikin herättää liian aikaisin sillä saatanan poraamisellaan. Mahtaa olla melkoista reikäjuustoa hänen seinät.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti