tiistai 16. elokuuta 2016

Tiistai

Toivotan luokkatoverilleni päivänjatkot, ja suuntaan pyöräni luokse. Kuivaan satulan ponchoni helmaan. Istun satulaan ja lähden polkemaan. Näen vielä luokkatoverini mäen laella, etenemässä kiireettömästi kohti määränpäätään. Hänellä on savuke punatuilla huulillaan, ja musta hame liehuu alakuloisesti tuulessa. Polkaisen pyörään vauhtia ja liidän neitseellisen hennossa sateessa, mieli täynnä uusia asioita. Tummanharmaa pilvi varjostaa helmenvalkoista taivasta.



Nuori äiti lastenrattaineen kulkee ohi. Hänen vieressään pikkutyttö jää katsomaan perääni suu auki. Pyöräilen kotipihaan. Siellä rakennusurakoitsijat oransseissa työtakeissaan aloittelevat hommiaan. Yksi heistä, sirokokoinen nainen, tervehtii minua hymyillen. Vien pyörän varastoon. Kurkistan postilaatikkoon - tyhjä. Nousen hissillä viidenteen kerrokseen. Lähestulkoon leijailen kotiovelleni luhtikäytävää pitkin. Menen samantien makuuhuoneeseen ja rojahdan sänkyyn. Kissakin pomppaa sängylle, tervehtii minua hyväksyvästi ja pujahtaa ponchoni sisään.

2 kommenttia:

  1. Ihanaa kerrontaa, joko se näin äkkiä kynään tarttui...Oitis tunnelmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Merçi, maman! <3 Olo on viimeinkin aika toiveikas kaiken suhteen.

      Poista