maanantai 1. elokuuta 2016

The invisible

En ole koskaan kokenut olevani erityisen taitava missään. Toki minullakin on niitä omia vahvuuksiani, mutta niissäkään en ole ollut läheskään ylivoimainen. Olen kokeillut monia eri lajeja aina jalkapallosta posliininmaalaukseen, mutta lähes aina ne ovat tyssänneet.

Kysymys ei ole siitä, ettenkö olisi innostunut mistään. Jostain kumman syystä se innostus vaan lopahtaa minulla äkillisesti. Ikään kuin alitajuntani käskisi minun lopettaa ennen kuin ehdin saavuttaa jotain ns. suurempaa. Niin kuin pelkäisin panna itseni likoon. Olen yrittänyt viime aikoina muuttaa tätä asiaa itsessäni. Mutta suuri osa minusta uskoo tietävänsä, että olen surkea ja tyhmä. Tuntuu tutulta jäädä muiden jalkoihin - tai mitä se on todellisuudessa - omiin kuvitelmiin haahuilemaan ja kokoamaan sosiaalista haarniskaa ennen kuin voi lähteä edes ruokakauppaan. Se on hauras illuusio, tiedetään.

@Pinterest

Ainoastaan muutama aktiviteetti on pysynyt matkassa pidempään: kirjoittaminen/lukeminen, laulaminen.. Myös jooga on ilokseni palannut pitkästä aikaa säännölliseksi kehon- ja mielenhallintakeinoksi. Enää en pääse päälläseisontaan kuin sekuntiksi, mutta kehoani kuunnellen pyrin oppimaan sen taidon vielä uudelleen. Onhan selkänikin kokenut kovia vuosien varrella. Vähän eri tilanne nyt kuin 10 vuotta sitten! Tärkeää on, ettei pakota itseään mihinkään. Pitää olla valmis niin fyysisesti kuin henkisestikin. Joogassa kaikki lähtee itsensä kuuntelemisesta - syvään hengittämistä unohtamatta.

Tämän vuoden keväänä aloin käymään salilla noin vuoden tauon jälkeen. Sitä ennen oli niin pitkä tauko, koska aloin saada paniikkikohtauksia salikäyntien yhteydessä. Kerrankin menin suoraan salilta ensiapuun rytmihäiriöiden vuoksi! Mutta tänä keväänä vältyin paniikkikohtauksilta. Siksi harmittaa, että kuntosalini meni kesätauolle. Toivon, että jatkan kuntosaliharrastusta, kun se aukeaa taas (nyt elokuussa). Saan siitä suurta mielihyvää, kun kehoni tottelee minua kaikkien näiden vuosien jälkeen. En ole mikään salihirmu (läheskään), mutta haluan pitää yllä jonkinlaista peruskuntoa. Parikin kertaa viikossa tuo hyvän mielen, kun pääsen purkamaan aggressioni johonkin! Lisäksi pyöräilyä, niin ei jää liian yksipuoleiseksi.

Eivät ne uutiset vielä loppuneet: Aloitan opiskelun pian. Säästäkää aplodit tuonnemmaksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti