lauantai 6. elokuuta 2016

Päärynäpuut

Se kutsuu minua taas. Puiden huokaisut harmaan taivaan alla, mystiset oliot hiipivät esiin. Niitä ei voi nähdä, mutta ne kuulee. Tammenterhot rasahtelevat niiden pikkuruisten varpuloiden alla. Lempeä tuuli tuo vanhojen kirjojen aavistuksen pähkinäisen tuoksun. Maistan hienoisen punaviinin maun kielelläni - sen, mitä join sinä syksynä, jona ilmestyit uneeni ensimmäisen kerran. Ei, en voi juoda viintä enää. Avaan surullisesti naukuvan rautaportin ja astun ulos.



 Haistan päärynät...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti