keskiviikko 27. heinäkuuta 2016

Viimeöinen uni ja siitä heränneitä ajatuksia

Kännykässä oli toiminto, että zoomaamalla esim. omaan pohkeeseensa, se näytti rasvaprosentin ynnämuun koostumuksen. Lisäksi se ilmoitti, onko kyseinen vartalonosa esim. urheilullinen, paksu tai siro. Pohkeen jälkeen aloin zoomata omaan reiteeni, uskoen vahvasti siihen, etten tulisi pitämään vastauksesta. Sitten onkin sumeaa, eli joko uni päättyi, vaihtui, tai en yksinkertaisesti vain muista.

Mitä uni kertookaan viimeaikaisista ajatuksistani... Olen jo pitkään kokenut sen ahdistavana, kuinka meidät on orjuutettu erilaisten sovellusten hallintaan. Meistä on tullut riippuvaisia sosiaalisesta verkostosta. Minusta tuntuu, että me (toiset vähemmän, toiset enemmän) elämme valheessa. Todellisuudentaju on kadonnut niin monelta, että on oikeastaan harvinaisempaa jos saa pidettyä jalat tiiviisti maan kamaralla. Tässä asiassa kukaan ei ole kuitenkaan toista syyllisempi sille, miksi ei enää uskalla katsoa itseään ja maailmaa muuten kuin filtterin läpi. Miten näin on päässyt käymään? Sitä ihmettelen, ja pelkään mihin mittasuhteisiin tämä vielä paisuukaan.

Itselläni tämä ongelma ilmenee niin, että minusta on nykyään hirveän vaikeaa jutella ihmisten kanssa kasvokkain. Ei ehdi miettiä sanomisiaan moneen kertaan ja keskustelu tuntuu väkinäiseltä. Luulen, etten ole ainoa tämän pulman kanssa, sillä useat eivät ehkä kehtaisi myöntää sitä. Toki silloin, kun olen ihmisten kanssa kasvokkain, annan heille täyden huomioni, ja pidän puhelinta esimerkiksi laukussani tai jossain muualla kuin jatkuvasti "hollilla". Minusta on aika loukkaavaa näprätä puhelinta samaan aikaan, kun tapaa ystävää pitkästä aikaa. Mutta siis, oma hankaluuteni on näkynyt siis vetäytymisenä sosiaalisista tilanteista, mikä saa missä tahansa verkostossa tapahtuvan kommunikoinnin tuntumaan helpottavalta asialta. Varsinkin, kun niin monilla on aina "kiire", että jotenkin tulee tyydyttyä sitten tällaiseen "etä-ystävyyteen".

Istuin äskettäin parvekkeella. Katselin pilviä ja minua alkoi pelottaa niiden liikkumattomuus. Tunsin oloni hyvin pieneksi, ja olevani liian korkealla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti